Ensimmäiseksi todettakoon, että otsikon tanssilaji ei ole haasteeni SYTYCKissä, vaan liittyy kiinteästi meneillä olevaan projektiin. Tämä on siis väliaikaraportti Project60:n etenemisestää, tosin tässä tyylilaji on ihan väärä, kun kyse on virkkaamisesta.

Puntaroidessani eri tanssilajeja, totesin popping&lockingista, ettei se ole alkuunkaan minun laji. Kauhistuksia ovat kappaleiden yhdistäminen ja erityisesti silmukoiden poimiminen reunasta. Siksi erityisesti puseroiden ja neuletakkien neulominen on ollut jokseenkin vähäistä. Tämä laji olisi ollut todellakin oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Tämä peitto on hyvä esimerkki siitä, että karsasta kappaleiden yhteen ompelemista. Neuloin mieluummin intarsialla ja seitsemää kerää kieputellen.

Project60:n mahdollisti Soilen tekemä ohje palojen yhteenvirkkauksesta. Jos olisin  joutunut ompelemaan palat yhteen, olisi peitto jäänyt aloittamatta. Puoli peittoa piti kasata ennenkuin opin, että miten saan 'pääteltyä' kaikki langat virkatessa.

Onnistuin jopa kehittämään jonkinsortin liukuhihnatyöskentelyn. Jossakin blogissa oli maininta, että palapeitot ovat oivallisia töitä otettavaksi mukaan hiekkalaatikon reunalle. Öö... palat itsessään ovat pieniä, mutta neljän lankakerän mukana raahaaminen vaatii jo jokseenkin ison kassin. Niinpä kehitin systeemin, että virkkasin iltaisin tv:n ääressä keskipylpyröitä (3 ensimmäistä kerrosta) ja kuljetin näitä pylpyröitä ja yhtä lankakerää mukana kerhossa, puistossa, kylässä...

pylpyröitä

Peittoon tarvittavat pylpyrät on valmiina. Melkein kokonaan se on jo kasattukin. Kovasti olen pohtinut reunuksen tekemistä. Jotenkin se antaisi viimeistellymmän vaikutelman, vaikka paljon on tehty peittoja ilman reunuksiakin. Ja sitten on vielä paljon langanpäitä ja pingottaminen. 

**

Käykääs kurkkaamassa kellä on uusi ihana neuletakki.