Aloitettakoon vuosi lupausten sijaan näillä. Elämäni aakkoset on ehkä hiukan turhan vahvasti sanottu, mutta nyt löytyi tällaiset vastaukset, toisena päivänä ne voisivat olla jotain hieman muuta.

Arki... se on joskus kaaosta, kiireistä, raskasta, rutiinia. Välillä siitä tekee mieli karata, mutta silti se on tärkeyttä ja parhautta.

Blogi. Käsitöiden päiväkirja, joka valitettavasti jää vähemmälle, kun kiireellisemmät asiat ajavat edelle.

Cyclocross. Odottaa autotallissa kevään tuloa. 

Dolly, se pieni valkoinen, pikinenäinen karvapallo, joka vei minut koiraharrastuksen pariin. Dollyn jälkeen näitä karvatassuja on ollut useampia. Pihaa vahtiva yhdeksän vuotias nallekarhu on Dollyn tyttärentyttärentyttärenpoika.

Entä jos sittenkin... Minä, ikuinen jahkaaja, olen joutunut opettelemaan päätöksentekoa. En vieläkään ole maailman nopein päätöksentekijä, mutta varmuutta on tullut rutkasti lisää.

Fuksia. Juu, kuuluu värikarttaan.

Gilwell. Ehkä minäkin joskus suoritan partiojohtajan jatkokoulutuksen, Kolmiapila-Gilwellin.

Hiili. Jos piirtäisin, piirtäisin hiilellä. Viime talvena ostin hiilikynät. Valitettavan vähän on tullut niitä käytettyä. Hiillos. Sitä tuijottelen mielelläni, niin takassa kuin nuotiollakin.

I Kotikunta, lippukunta.

Juusto. Mitä vanhempi ja pahanhajuisempi, yleensä sitä parempi. Lempiruokiini kuuluvat niin Raclette kuin Fonduekin, ihan perinteisellä tavalla.

Kangaspuut. Odottavat kasaamista. Leikkelyksiä alkaa olla jemmassa jo muutaman maton verran. Ehkä sitten joskus, kun aukaistaan se verkkokauppa, josta voi ostaa muutaman tunniin lisää vuorokauteen.

Lammas. Ehkä joskus isona voisin muuttaa maalle ja kasvattaa lampaita... ehkä...

Mallitilkku. Tuleeko tehty? Aika harvoin, usein vain aloitan ja sillä mennään. Joskus joutuu purkamaan, mutta joskus joutuu purkamaan vaikka olisi se mallitilkkukin tehtynä.

Neuloa. Ihan ehdottomasti paras stressinpurkukeino, onnistumisen iloa ja itsensä haastamista. Auttaa myös keskittymään ja kuuntelemaan. Neule. Vaatteena ihan ykkönen, yleensä minulla on aina jotain neulottua ylläni.

Orkideat. Nytkin kukkivat. Ompelukone. Kausittain käytössä, enemmänkin tekisi mieli ommella, mutta vaatii enemmän aikaa ja järjestelyä kuin puikkoihin tarttuminen.

Partio. Muodostunut koko perheen harrastukseksi.

Quilt. Haikailen edelleenkin tilkkutöiden tekemisestä. Ehkä joku peitto ja taidetekstiili, ei ihan perinteisin tilkkutyömenetelmin ja eri tekniikoita yhdistellen.

Rukki. Käytössä enemmänkin kausiluonteisena, miiteissä mukana, kotonakin joskus. Vaatii enemmän keskittymistä ja uppotumista kuin neulominen.

Sukset. Hiihtäminen ei ole minun juttu. Joskus heikkoina hetkinä kuvittelen, että kuntoilun vuoksi voisin hiihtääkin, mutta lyhyeen jää yleensä sekin. Pitäisi varmaan mennä tekniikkakurssille. Hiihtovaellus onkin sitten jo ihan toinen juttu, metsäsuksilla kiireettömästi luonnonhelmassa. Laskettelusukset sen sijaan istuvat jalkaan. Lähes 18 vuoden tauon jälkeenolen lasten kanssa käynyt muutaman kerran laskettelemassa, vielä oli mutkamäki jollakin tasolla hallussa. 

Tilkkutyö. Tulipa tehtyä pieni juttu, tuliaiseksi.

Uinti. Sujuu, mutta ihan liian harvoin tulee käytyä uimassa. Lasten kanssa toki silloin tällöin, mutta pienimmät ovat niin pieniä, että ei siinä itse pääse kunnolla uimaan. Luonnonvedessä ehkä kerran vuodessa -sen verran, että saa talviturkin heitettyä.

Viini. Sopivasti nautittuna hyvän ruuan kanssa. Yleensä punaista, mutta joskus kuplivaa tai valkoistakin.

Woggle. Tein omani partiojohtajakoulutuksessa, mutta saan sen vasta johtamisharjoituksen suoritettuani.

X risti-nolla. Lautapelejä on tullut pelattua paljon ja edelleenkin pelaan. Lasten kanssa ja joskus jopa ihan aikuisporukalla. Meillä on melkoisen kattava pelivalikoima, joulupukki toi taas kaksi uutta peliä ja niitä on loman aikana pelattu ahkerasti.

Yrittäjyys. Olen sitäkin yhtenä vaihtoehtona miettinyt.

Zik-zak. Applikointia on tullut harrastettua aikanaan paljonkin, vähemmän viimeaikoina.

Å Muistuttakoot Ruotissa asutuista vuosista ja sieltä jääneestä aksentista.

Äitiys. Jotenkin niin itsestäänselvyys, silti niin haastava ja toisaalta myös antava. Ehkä se tärkein rooli, muttei onneksi kuitenkaan ainoa.

Öitä! Yöt on nukkumista varten. Yötyö ei kertakaikkisesti olisi minua varten.