Harrastetaanko sitä koskaan teillä? Meillä sitä harrastetaan melko usein juuri ennen seuraavaa kauppareissua. Yleensä sinä päivänä, jonka aamuna on todennut, että tänään pitää käydä kaupassa, mutta lounasaikaan huomaa, että se joku ei olekaan tehnyt kauppareissua ja nälkäiset lapset vaativat ruokaa. Silloin kaivetaan kaappeja ja katsotaan voiko tilannetta jotenkin pelastaa.

Viimeksi tällaisessa tilanteessa lapset saivat makarooneja ja 'spagettikastiketta'. Kastikkeen tein purkillisesta tomaattimurskaa, johon laitoin viimeisen sipulin, valkosipulia, porkkanaa ja hieman leikkelekinkkua. Ilman kinkkuakin olisi mennyt aivan mainiosti.

Aikuiset saivatkin sitten herkutella herkkutatti-juustokeitolla. Keitin kuivattuja herkkutatteja hetken, jotta pehmenivät kunnolla, lisäsin hienoksi raatettua porkkanaa. Olisin laittanut kasvisliemikuution, jos meillä sellainen olisi ollut, päädyin maustamaan muuten. Se viimeinen sipulikin meni sinne lasten kastikkeeseen. Sulatin sekaan savuporo-Koskenlaskijaa ja päälle runsaasti ruohosipulia. Syötiin patongin kanssa. Ja melkein pystyi kuvittelemaan itsensä ravintolaan alkupalalle. Tämä oli oma sovellukseni ämmin loistavasta keitosta, jota mökillä nautimme.

Monessa blogissa on ollut ihania, kesäisiä ruokaohjeita. Tekisi mieli kokeilla uutta, vaan ei ole jaksanut. Yksi ohje on jäänyt erityisesti kutkuttelemaan. En ole koskaan oikein ymmärtänyt pannaripitsoja, tai siis pannareita, joihin laitetaan jotakin täytteeksi. Mutta tätä tekisi mieli kokeilla, välimeren pannaria. Tosin joutuisin sen yksin syömään, höh.