Pitänee heti ensi alkuun todeta, että ei, en kuvittele voivani tituleerata itseäni kehrääjäksi yhden kurssin jälkeen. Luule enemmänkin, että kehrääjäksi oppiminen on jokseenkin elinikäinen prosessi, mutta tästä se matka alkaa.

Toisena kurssipäivänä jatkoimme siitä mihin jäimme. Minä sekoitin karstakoneella lisää koirankarvaa villalevyihin tulevaa käyttöä ajatellen. Kokeilin myös kertaamista.
 
Karstavillalevy, johon on sekoitettu ~1/3 koirankarvaa.
 
Kehrättäväksi ostin kokeilumielessä merinovillaa (mitä tekee 25 g:lla lankaa??). Merinovillatopsista otin vain ohuita ’suikaleita’ kerrallaan kehrättäväksi ja onnistuinkin saamaan ohuempaa ja huomattavasti tasaisempaa lankaa. Hyvin huomasi, että merinovillakuitu on pidempää.
 
Merinovillat
 
Lisäksi kehräsin lisää karstavillaa edellispäiväisissä väreissä, sillä pitihän minun heti kokeilla, että mitä langoista tulisi. Ensimmäisen kurssipäivän iltana neuloin niistä möykkelöistä 4mm:n puikoilla lapasten alut. Ja jatkoin toki tumput valmiiksi, vaikka toisen päivän tuotos olikin jo ohuempaa ja tasaisempaa. Vähän piti ottaa itseä niskasta kiinni, jotta sain ne valmiiksi asti –ei niistä niin upeat tullu. Mutta tulipahan tehtyä.

Neuloin langat lapasiin siinä järjestyksessä, kuin ne kehräsinkin.

Väri on kaunis, keskellä oleva raidaton osuus on koirankarvaa sisältävää lankaa.

Raitaneuleessa langan paksuuden vaihtelu näkyy hyvin.

**

Toivottavasti jatkoa seuraa...