Pari iltaa meni näiden kanssa;
Pakkaseen, hilloksi, kakkuun ja toki suoraan suuhunkin!
Kankaiksi löytyi vaaleansinistä ulkoilukangasta (melko vedenpitävä), jonka käly on tuonut muutama vuosi sitten Rukka:n tehtaanmyymälästä, ja vuoreksi Ottobreshopista taannoin ostettu raidallinen velour. Vain vetoketjut puuttuvat, muita tykötarpeita löytyy omasta takaa.
Vielä pitäisi taikoa aikaa ompeluun (paremminkin ottaa itseä niskasta kiinni) ja hakea ne vetoketjut. Mutta jospa haalari tulisi tehtyä, kun suunnitelma on jo tänne kirjattu.
Vaihdoin blogin nimeä muutama päivä sitten. Koirankarvan kerääjä siitä alunperin piti tullakin -sillekin on tarinansa, kunhan saan kuvattua muutaman kuvan matkaan. Tosin tuo kuvaaminen voi olla se suurin kompastuskivi tämän blogin kanssa. Milloin on kamerasta akku loppu tai kortinlukija hukassa tai USB liitin ei toimi tai .... Ja sitten itse se kuvaaminen. Tunsin itseni hieman hölmöksi kulkiessani tuolla ihmisten joukossa kameran ja keskeneräisten käsitöiden kanssa. Omaa pihaa kun ei tällä hetkellä oikein ole, eikä sisäkuvat ole aina kivoja. Lisäksi osa viimetipan töistä ehtii saajalle ennenkuin kamera niitä näkee. Näin kävi matonkuteista virkatulle korille, jonka vei äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Mutta on kameran kanssa hillumisesta se hyöty, että tulee kuvattua lapsiakin enemmän kuin aiemmin.
Kommentit