Aurinkoisina päivinä käsityöt jäävät eittämättä vähemmälle -tai oikeammin ne muuttavat muotoaan. Kyllähän moni asia lukeutuu käsityöksi vaikkei siihen lankaa tai kangasta kuuluisikaa ;-).

Pari iltaa meni näiden kanssa;
1773665.jpg
Pakkaseen, hilloksi, kakkuun ja toki suoraan suuhunkin!

Männä viikolla havahduin, että töihinlähtö ja lasten hoitoonmeno kolkuttelee jo ovella. Samalla se tarkoittaa, että syksy on tulossa, eikä nuorimmaisella ole ulkohaalaria. Ei auttanut kuin plarata Ottobret läpi ja penkoa kankaita, jotka makailevat vielä muuttolaatikossa. Malliksi valikoitui haalari lehdestä 4/2004, joskin lahkeen- ja hihansuille täytyy tehdä jotakin, etteivät ole kovin avonaiset (kuminauhat?).
Kankaiksi löytyi vaaleansinistä ulkoilukangasta (melko vedenpitävä), jonka käly on tuonut muutama vuosi sitten Rukka:n tehtaanmyymälästä, ja vuoreksi Ottobreshopista taannoin ostettu raidallinen velour. Vain vetoketjut puuttuvat, muita tykötarpeita löytyy omasta takaa.

1773303.jpg

Vielä pitäisi taikoa aikaa ompeluun (paremminkin ottaa itseä niskasta kiinni) ja hakea ne vetoketjut. Mutta jospa haalari tulisi tehtyä, kun suunnitelma on jo tänne kirjattu.

Vaihdoin blogin nimeä muutama päivä sitten. Koirankarvan kerääjä siitä alunperin piti tullakin -sillekin on tarinansa, kunhan saan kuvattua muutaman kuvan matkaan. Tosin tuo kuvaaminen voi olla se suurin kompastuskivi tämän blogin kanssa. Milloin on kamerasta akku loppu tai kortinlukija hukassa tai USB liitin ei toimi tai .... Ja sitten itse se kuvaaminen. Tunsin itseni hieman hölmöksi kulkiessani tuolla ihmisten joukossa kameran ja keskeneräisten käsitöiden kanssa. Omaa pihaa kun ei tällä hetkellä oikein ole, eikä sisäkuvat ole aina kivoja. Lisäksi osa viimetipan töistä ehtii saajalle ennenkuin kamera niitä näkee. Näin kävi matonkuteista virkatulle korille, jonka vei äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Mutta on kameran kanssa hillumisesta se hyöty, että tulee kuvattua lapsiakin enemmän kuin aiemmin.