Käymme hyvin harvoin missään Rakkaani kanssa ilman niitä ihania pieniä miehiä. Mutta joskus se on ihan virkistävää, vaikka vaatiikin melkoisesti järjestelyjä. Matkasimme Pietariin yhdessä sukulaisteni kanssa, yhteensä meitä taisi olla pari kymmentä.

Herra Neljä vee ilmaisi asian näin: "Isä ja äiti menevät sinne missä on se Eremitaasi, mutta ne ei mene sillä junalla, vaan laivalla". (mainoksia on siis televisiosta tullut katsottua).

Rakennukset olivat varsin hulppeita miedän mittapuun mukaan.

Eremitaasi, jossa vierähti puoli päivää.

Puitteet olivat varsin hulppeat, itsensä tunsi varsin pieneksi.

Iisakin kirkko, emme käyneet sisällä.

Paluumatkalla vietimme vielä päivän Helsingissä, piipahdimme Kiasmassa ja kiertelimme kaupoissa niin, että hyvä kun junaan ehdittiin. Vaan olipas kiva päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä, mutta tuo päivänvalo on karannut jonnekin niin kuvia ei valitettavasti ole pystynyt ottamaan. Reissukuvista kiitos Rakkaalleni.