Juhannuksena oltiin ihan kotosalla, rakas puuhasteli autotallin kimpussa ja me poikien kanssa autettiin siinä missä pystyttiin. Välillä satoi, välillä paistoi. Saunottiin ja laitettiin hyvää ruokaa, oltiin yhdessä.

Hain pihalta kimpun luonnonkukkia, vähän kaikkea mitä sieltä löytyi; seitsemän sorttista kukkivaa kukkaa.

**

Sain vihdoin valmiiksi yhden työläähkön neuleen, joka on nyt pingottumassa. Siitä lisää ensi viikolla. Seuraavaksi jatkoin oman tunikan parissa. Langan ostin jo ennen pikkumiehen syntymää, mutta tunika imetysasuna ei ole paras mahdollinen, joten neulominen on jäänyt. Jokunen tovi meni mallia etsiessä, kunnes löytyi mieluinen. Tai no, itse malli on mieluinen, toteutustapa ei. Joten katson osviittaa ohjeesta ja teen kuitenkin oman pään mukaan.

Väri on taas sangen yllättävä.

**

Ja sitten se hämmennys. Menen huomenna töihin, tuntuu jotenkin niin epätodelliselta. Töihin. Ja jätän nämä pienet isän hoiviin. Hoito alkaa sitten kun koulutkin, siihen asti pienet saavat olla kotona. Mutta minä menen töihin. Toisaalta ajatus ihan kiehtoo ja vähän mahanpohjaa kutkuttaakin, toisaalta se ahdistaa ja vähän rinnasta puristaakin.