Joskus syksyllä kannoin mummuni vanhan rukin sisälle. Ei siitä enää kehruukäyttöön ole, mutta koristeena ihan kaunis. Meillä on kaikkien huonekalujen pohjissa huovat, jotteivat raapisi lattiaa, mutta rukkiin en oikein osannut huopaa laittaa. Niinpä sitä on pidetty jos jonkinlaisen maton tai huovan päällä, pohjassa kun on jokin terävämpi piikki.


Yhtenä päivänä sitten otin ja ompelin (tilkkutyötuskissani) raitasen maton rukin alle. Farkkua ja puuvillakangasta. Siitä tuli ihan nätti, mutta kun en suostunut löytämään aiemmin ostamaani levyvanua tästä huushollista, jäi matto kesken. Ja sellaisena se oli pitkän tovin. Kunnes ostin levyvanua edellisen postauksen peittoon.


Haalistunut farkku sopii kivasti antiikin siniseen rukkiin.


Harjoittelin vapaatikkausta peittoa silmälläpitäen. Reunankin ompelin koneella, tämän ohjeen avulla.
 
Tykästyin niin maton pintaan, että seuraavaksi ompelin samalaisen tilkkupinnan isoa tyynyä varten. Vaan sepä ei onnistunutkaan. Käytössä venyneet farkut vetivät kankaan ihan kieroon, joten siitä tuli lopulta susi. Aina ei voi onnistua. Mutta olkoon tämä matto helmikuun valmistunut tämän haasteen hengessä, vaikke siihen ole ilmoittanut osallistuvanikaan.