Mikä lie pitsivillitys iskenyt, kun piti suurta huiviakin ryhtyä neulomaan... Välillä jo kävi mielessä, että haukkasiko tämä neulojanalku liiankin ison palan. Mallikerta ei kuitenkaan ollut monimutkainen, mutta välillä meinasi usko loppua, kun tuntui, ettei huivista tule ikinä riittävän suurta (yllättävän hankala mittoa puikoilla olevaa työtä!). Pieni kiire auttoi kuitenkin asiassa, sillä sisareni syntymäpäivä uhkaavasti läheni. Minäkö muka tekisin viimetipassa? Otin työn pingotuksesta puolta tuntia ennen juhlien alkamista.

1738550.jpg
Malli Minttumaari (Ulla -lehti)
Lanka Lanett (Sandnes Garn)
Puikot 3,5 pyöröt

Huiville tuli painoa 190 g ja kooltaan se on noin 80 cm * 170 cm.

En tiedä onko lanka paras mahdollinen, mutta ihanan tuntuinen huivista tuli. Lankavalintaa auttoi toki se, että sitä oli jo valmiiksi kaapissa, kun siitä alunperin piti tulla virkattu ruusukuvioinen kolmiohuivio, joka kuitenkin päätyi hyvä alun jälkeen purkuun. Puikot olisivat voineet olla ehkä hieman paksummat (ja paremmat), seuraavaksi satsaan välineisiin ja hankin kunnon puikkoja. Välillä tuntuu, että neulominenkin on jo melkoista välineurheilua, mutta loppumetreillä neuloessani huivia kaksilla marketin aivan liian lyhyillä pyöröpuikolla ei enää oikein naurattanut.

Vaan olihan pingottaminen vaikeaa! Onko siihen olemassa jotakin hyvää neuvoa miten se pitäisi tehdä? Mistä kannattaa aloittaa, kuinka tiukalle pingotetaan ...? Pingotin huivin kosteana lakanalla peitetyn maton päälle ja peitin lopuksi pyyhkeillä. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, mutta usko meinasin loppua nuppineuloja mittanauhan kanssa laittaessa.

Tämä tuskin kuitenkaan jää viimeiseksi pitsihuiviksi, eikä varmaan ole viimeinen Minttumaarikaan. Tekisi mieli kokeilla alpakkaa tai pellavaa...