torstai, 17. heinäkuu 2008
Mikä lie pitsivillitys iskenyt, kun piti suurta huiviakin ryhtyä
neulomaan... Välillä jo kävi mielessä, että haukkasiko tämä
neulojanalku liiankin ison palan. Mallikerta ei kuitenkaan ollut
monimutkainen, mutta välillä meinasi usko loppua, kun tuntui, ettei
huivista tule ikinä riittävän suurta (yllättävän hankala mittoa
puikoilla olevaa työtä!). Pieni kiire auttoi kuitenkin asiassa, sillä
sisareni syntymäpäivä uhkaavasti läheni. Minäkö muka tekisin
viimetipassa? Otin työn pingotuksesta puolta tuntia ennen juhlien
alkamista.
Malli
Minttumaari (Ulla -lehti)
Lanka Lanett (Sandnes Garn)
Puikot 3,5 pyöröt
Huiville tuli painoa 190 g ja kooltaan se on noin 80 cm * 170 cm.
En tiedä onko lanka paras
mahdollinen, mutta ihanan tuntuinen huivista tuli. Lankavalintaa auttoi
toki se, että sitä oli jo valmiiksi kaapissa, kun siitä alunperin piti
tulla virkattu ruusukuvioinen kolmiohuivio, joka kuitenkin päätyi hyvä
alun jälkeen purkuun. Puikot olisivat voineet olla ehkä hieman
paksummat (ja paremmat), seuraavaksi satsaan välineisiin ja hankin
kunnon puikkoja. Välillä tuntuu, että neulominenkin on jo melkoista
välineurheilua, mutta loppumetreillä neuloessani huivia kaksilla
marketin aivan liian lyhyillä pyöröpuikolla ei enää oikein naurattanut.
Vaan olihan pingottaminen vaikeaa! Onko siihen olemassa jotakin
hyvää neuvoa miten se pitäisi tehdä? Mistä kannattaa aloittaa, kuinka
tiukalle pingotetaan ...? Pingotin huivin kosteana lakanalla peitetyn
maton päälle ja peitin lopuksi pyyhkeillä. Lopputulokseen olen ihan
tyytyväinen, mutta usko meinasin loppua nuppineuloja mittanauhan kanssa
laittaessa.
Tämä tuskin kuitenkaan jää viimeiseksi pitsihuiviksi, eikä varmaan ole
viimeinen Minttumaarikaan. Tekisi mieli kokeilla alpakkaa tai
pellavaa...
Kommentit