Minut tuntevat tietävät, että pidän perinteistä, eivätkä käsityöt ole poikkeus! Eilen osallistuin Ilossa järjestettyyn perinnekäsityöpäivään, joka liittyy Oppia perinteistä -hankkeeseen. Tässä hieman kuvia esillä olleista tekniikoista.
Ihastelimme pitsin nypläystä. Uskomatonta, että joku kykenee nypläämään ja samalla osallistumaan täysipainoisesti keskusteluun. Nypläys onnistuu kuulemma televisiotakin katsellessa, ehkä 30 vuoden kokemus auttaa asiassa.
Saimme oppia neulakinnastekniikasta, kokeneen tekijän mukaan paras neula syntyy eskimon tikusta linkkuveitsellä. Lapaset olivat ihanan pehmeät ja joustavat, eivät suinkaan tönköt, kuten kuvittelin. Tätä tekniikkaa pitää varmaan joskus kokeilla.
Käpyvirkkaus on myös hyvin vanha tekniikka, tässä nykykäyttöön sovitettuja koruja. Arvatkaa lähtivätkö toiset noista violeteista korvakoruista mukaani? Haukiputaalla on yhden illan tutustumiskurssi käpyvirkkauksesta marraskuussa. Ehkä minäkin osallistun.
Vanhinta kehräystä edusti värttinä, joskin tässä on käytössä varsin moderni yläpainoinen värttinä, Trindle. Värttinän erityisominaisuuksiin kuulu, että sen painot voi vaihtaa kevyempiin tai raskaimpiin, käyttötarkoituksen mukaan. Tämä on itselläkin ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta enpä ole vielä saanut tilattua.
Rukkikehräystä edustivat uustuotantoa oleva perinnerukki ja minun modernimpaa mallia oleva pystyrukki. Kävijöitä riitti pitkin päivää ja tunnelma oli mukava, aika vain meni turhan nopeasti. Tällaisia päiviä saisi olla useamminkin!
Kommentit