Koirankarvan kerääjän tie kehrääjäksi on saapunut ensimmäiselle väliaikapisteelle.

Olen pitkään haaveillut langan kehräämisestä ja rukki siintää jossakin kaukana horisontissa. Nyt otin kuitenkin ensimmäisen askelen tutustumisessa kehräykseen ja osallistuin paikkakunnallamme järjestetylle kurssille oppimaan värttinällä kehräämistä.
Kurssiohjeissa tuli pesuohje oman koiran karvalle. Tuumasta toimeen; tein pesupussin vanhoista sukkahousuista (toimi muuten loistavasti!) ja pesin pari pientä erää jemmassa ollutta koirankarvaa. Pesuvetenä opettajan ohjeen mukaisesti vesi, jossa oli 1 rkl ruokasuolaa kohti litraa vettä. Ensimmäisen pesuveden mittasin, seuraavat menivät mututuntumalla. Ohjeessa oli kädenlämpöinen pesuvesi, niin monta kertaa, että karvoista lähtee puhdas vesi. Minun vesi oli vähän lämpimämpää ja käytin 3-4 pesuvettä / karvaerä. Ruokasuola pesun jälkeen pesin karvan vielä Swipen villasilkki pesuaineella (Silk). Ja puhdasta tuli.
Ensimmäisen erän survoin pesupussiin sellaisenaan pussista, jossa koirankarvat ovat olleet jo tovin säilössä. Karvat on survottu pussiin harjasta/kammasta irrotettuina nöttösinä (tai möykkyinä), joten sellaisina ne myös peseytyivät ja olivat melkoista möykkyä pesupussista poisotettuina. Auoin nöttöset sanomalehden päälle kuivumaan. Toiseen pesuerää auoin karvanöttöset summitaisesti jo ennen pesupussiin pistämistä ja myös ne sieltä pois ottaessani. Kuivuivat nopeammin, eikä karva ollut niin 'tumppuista'. Öh, hieman vaikea kuvailla, mutta joka on koiran pohjavillaa käsitellyt, saa asiasta varmaan jonkinlaisen kuvan asiasta.
 Pesemätöntä koirankarvaa
 
Opettaja oli tuonut kurssille kehräysmateriaalia ostettavaksi. Suurimmaksi osaksi oli suomen lampaan värjättyä karstavillaa (sellaista levyä jota käytetään huovutukseenkin). Mutta pieniä eriä oli suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan villatopseja, merinotopseja eri väreissä, hamppua, bambua, silkkiä, sari-silkkiä, ramia jne. Kaikkea en suinkaan kokeillut. Myytävänä oli myös muutama Louetin alapainotteinen värttinä, joista minä varasin heti yhden itselleni.  
 
 
Aluksi tutustuimme eri materiaaleihin ja sen jälkeen kurssin vetäjä näytti meille kuinka homma tapahtuu. Ja sitten vain tuumasta toimeen. Hieman olisin toivonut enemmän opastusta ja vinkkejä opettelun aikana, aika monta asiaa tuli kantapään kautta opittua, jos niistä olisi kerrottu matkan varrella, olisi se ehkä jouduttanut oppimistakin.
 
Aloitin vaalealla suomenlampaan topsilla. Sain värttinän pyörimään suhteellisen kivasti, mutta villan syöttäminen yhdellä kädellä tuntui kovin hankalalta. Tätä olisi toki helpottanut, jos joku olisi neuvonut jakamaan topsin ohuemmaksi jo ennen aloitusta, eikä niin, että yrittää tehdä sen lennosta (kuten messuilla näin tehtävän rukin kanssa –kahdella kädellä). Mutta jonkinlaista lankaa sain aikaiseksi, välissä hyvin tiukkaa kierrettä, välissä hahtuvamaisia möykkyjä –varsinaista efektilankaa. Joku toinen olisi hyötynyt jo alkuvaiheessa vinkistä, että värttinä tulee aina pyörittää samaan suuntaan, jotta kertaaminen myöhemmin onnistuu.
 
Seuraavaksi kokeilin karstavillalevyjä sellaisenaan ja sitten koirankarvalla ryyditettynä. Koirankarva sekoitettiin villalevyyn karstamyllyn avulla. Kehräämötkin laittavat 1/3: koirankarvaa ja loput lampaanvillaa. Onnistuin pysymään suurin piirtein samassa suhteessa ihan vain näppituntumalla. Kurssilla ei varsinaisesti opetettu käsikarstoilla karstaamista, mutta opistolta löytyi muutamat Toikan käsikarstat ja yksi kurssilainen joka osasi opettaa käsikarstojen käyttöä. Helpoimmaksi kehrättäväksi koin karstavilla&koirankarva yhdistelmän, joka oli vielä karstattu käsikarstoilla. Käsikarstat siis menivät tilaukseen.
 
Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä sain aikaiseksi 55g lankaa. Paksuhkoa ja kovin epätasaista, mutta langaksi tunnistettavaa ja kasassa pysyvää.

Vaaleat nöttöset topsista, kaksi eri violetinsävyä karstavillalevystö, violettivalkoinen karstavillan ja koirankarvan sekoitusta.

Jatkoa seuraa...