Osallistuin lauantaina oululaisten kehrääjien summittiin. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Haltioituneena seurasin kokeneempien kehrääjien villankäsittelyä ja rukkien pyörimistä. Näinpä ensimmäisen yläpainoisen värttinänkin in action. Mukavaa oli ja aika kului kuin siivillä.  

Samalla kehräsin itse 50g merinovillaa, juuri ja juuri sain ängettyä sen lankamäärän kerralla värttinääni (oliko se järkevää, onkin sitten jo ihan toinen juttu).

Kotona tartuin kurssilla kehräämääni punaiseen merinovillaan. Ensin meinasin neuloa sen siltään, mutta lopulta päädyin kuitenkin kertaamaan langan kaksisäikeiseksi. Vyyhditin kerratun langan ja kastelin sen. Uskomatonta, mutta se rupesi näyttämään langalta! Kauniin väristä merinovillaa 25g ja huimat 30 metriä. Sillä ei kovin paljoa neulota.

Kuvat ovat ennen kastelua, kastelu auttoi lankaa ja kierrettä tasoittumaan.

Eilen sain vihdoin kerrattua summitissa kehräämäni valkoisen merinovillan, vyyhditin ja kastelin. Ja nyt minulla on pieni vyyhti valkoista merinovillalankaa 50g / 70m. Jokohan tästä saisi vauvan töppöset?

Sanomattakin lienee selvää, että olen suunnaatoman ylpeä aikaansaannoksistani.

Eikä tämä tietenkään yhtään helpota rukkikuumetta.

Värttinäkin on kiva, mutta silti...

Minä hieman petyin käymääni kurssiin. En tiedä mitä odotin, mutta olisin ehkä toivonut vähän laajempaa katsantokantaa erilaisiin värttinöihin ja käyttötapoihin sekä saavani enemmän konkreettisia neuvoja. Nyt jäi vähän sellainen olo, että tuossa on värttinä, ala pyörittää. Ja sitten kukainenkin yritti omalla tyylillään. Jotenkin koin saavani summitissa ja sen keskusteluissa huomattavasti enemmän, toivottavasti uusiakin tilaisuuksia järjestyy.