Olen ommellut, enemmänkin pakon edessä, mutta silti sen on ollut mukavaa.

Ensimmäisen 'pakon' muodosti työpaikan pikkujoulu. Mitä ihmettä panen päälleni? Ja niin kaivoin esille Ottobren alennusmyynnistä taannoin ostamani viskoositrikoon ja sille jo kauan sitten valitsemani tunikan mallin Ottobre 2/2009 -lehdestä. Helmaan ~10 cm pituutta lisää, muuten noudatin ohjetta kuminauhoineen päivineen ja niin syntyi nopeasti todella hyvänmallinen tunika. Jonka kuvaaminen on tietysti ollut täysin mahdotonta...

Tunikan päällä on aiemmin neulomani bolero, samalla mallilla kuin tämäkin.

Ehdin jo viritellä kaksoisneulan ja mustat langat ompelukoneeseen, kunnes otin itsenäni niskasta kiinni, kaivoin peitetikkikoneen ohjeen esille ja siirryin ompeluksineni sen ääreen. Ystäväni Taina lainasi oman peitetikkikoneensa minulle iäisyys sitten, pari kertaa olen sitä kokeilumielessä testannut, mutta en ole oikein päässyt koneen kanssa juttuun. Nyt tavasin ohjeista langoituksen uusiksi ja opettelin, että miten ompeluksen saa koneesta pois. Ei niin tavallista insinöörille.

Ihan en vielä ole tyytyväinen, reunoista tuli ihan hyvät, mutta tekeminen vaatii kyllä vielä harjoitusta. Jokaisessa koneessa on omat niksinsä ja niiden kanssa on vain opittava toimimaan, mutta se vaatii ompelemista ja sitä minä en viimeaikoina juuri ole harrastanut.

**

Seuraavan pakon muodosti koulu. Opettaja ilmoitti, että lapsilla olisi oltava rooliensa mukaiset asut ja paimenten tulisi pukeutua kylpytakkiin tai vastaavaan. Esikoisen vanha ja paljon pidetty kylpytakki on jäänyt auttamattoman pieneksi ja sen helmaa koristivat avaruusoliot -liekö noita tunnettu Jeesuksen aikaan...

Naapurikylän kangaskaupasta löytyi ainoastaan sinistä ja luonnonvalkoista kylpytakkiin sopivaa kangasta, joten minä nappasin sitä sinistä. Kotoa löytyi sopivaa somistekangasta (puuvillaista raitaa) ja kaava Ottobren lehdestä 4/2005.

Kuva vain kankaista, kuvia takista, kunhan se palautuu koululta kotiin.

Yksi ilta meni ommellessa (totuuden nimissä vähän kyllä seuraavankin päivän puolelle), mutta takista tuli oikein onnistunut. Mielestäni siinä kelpaisi olla vaikka itämaan tietäjä. Lapsikin tykkäsi ja sekös äidin mieltä lämmittää.

Suurin osa ajasta meni suunnittelussa, mitä laitan sinisen froteen lisäksi, kun ihan yksivärinen saunatakki ei houkutellut. Ja viimeiseksi tekemäni vyö otti myös aikansa -putkeksi ommeltua kapeaa nauhaa on todella kiva yrittää kääntää oikein päin...

**

Ja nyt koitan saada valmiiksi jotain vähemmän pakollista, pukinkonttiin päätyvää. Ei niin jouluista kangasta, mutta kyseessä onkin käyttötavara.

**

ps. otan takaisin kommenttini autocorrektista.