...ja kirjaimellisesti. Virkkuukoukkua en millään malttaisi laskea käsistäni.

Kaikki alkoi siitä, että totesin tarvitsevani lisää tiskirättejä, mutta niiden neulominen ei houkutellut. Tässä päivänä eräänä totesin tarvitsevani keittiöneuleen (ihan vastaavasti kuin on matka-, sohvannurkka-, palaveri-, luento- yms. neuleita). Mikäs sen helpompi keittiössä neuloa kuin yksinkertainen keittiörätti. Projekti odotteli aloittamistaan, kun 3,5mm metallipyöröt (=siis sopivat puikot) olin jemmannut jonnekin. Kun puikot löytyivät, kaivoin esille tarjouksesta ostamani Novita Luxus Cottonia ja loin silmukat. Lasten kanssa monopolia pelatessa piirtelin kuvan ja tikuttelin tiskirätin ( no vähän piti jatkaa illalla). Kukasta tuli ihan onnistunut.

Samanaikaisesti törmäsin Ravelryssä tähän. Niille, jotka eivät pääse mallia näkemään, kerrottakoon, että kyseessä on vapaavirkkauksella toteutettu peitto, jossa on valkoisella pohjalla kirkkaanvärisiä lintuja, hieman lapsenomaisia hahmoja. En ole aiemmin oikein ymmärtänyt vapaavirkkausta. Tämä johtunee siitä, että näkemäni työt ovat olleet jokseenkin psykedeelisiä. Mutta tämä peitto iski ihan täysillä.

Tai ei se oikeastaan iskenyt ihan heti, mutta tuo tiskirättilanka rupesi huutelemaan olevansa rapu. Jostakin kumman syystä eri värit ovat viimeaikoina huudelleet minulle. Edellisestä vauvanpeitosta jäi myöskin tuota Novitan puuvillalankaa yli ja omalle tulevallekin olisi kiva tehdä jotain. Eli koukku käteen ja virkkaamaan:

Ensimmäiseksi piti tietenkin tehdä se rapu. Ei ole se helpoin malli, mutta rohkea rokan syö. Pojat auttoivat mallin piirtämisessä.

Ja meritähti samasta väristä.

Vihreä halusi olla merihevonen.

Ja sininen itseoikeutetusti mustekala (vai meduusako tuo lie?)

Ensimmäinen versio kalasta. Näitä tulee varmaankin lisää eri väreissä ja malleissa.

Lisäksi työnalla on ainakin simpukka. Vieläkö joku keksii kivoja (ja yksinkertaisia) mereneläviä? Aihe valikoitui ravun mukaan, mallit aikalailla virkatessa. Ravulle piirrettiin kuva, muut on tehty 'lennossa'.. Olen virkannut hahmot tässä järjestyksessä, huomaa, että homma on tullut hahmo hahmolta tutummaksi. Ei pitäisi esitellä keskeneräisiä, mutta en malttanut olla näyttämättä. Toivottavasti saan tämän joskus valmiiksi, kasaaminen on varmasti oma taiteenlajinsa. Luonnonvaaleaa lankaa jouduin ostamaan ja sitä joudun varmaankin metsästämään jostakin vielä lisääkin, toivottavasti löydän.

Jostakin syystä tuo Novitan Luxus Cotton tuntuu minusta jotenkin vauvanpeittolangalta. Alunperin ostin vihreää, sinistä ja beigeä (?) poikien puseoita silmälläpitäen, mutta ei tuo oikein puserolankaa ole. Langan virkkaaminen on ärsyttävää, sillä lanka on jotensakin löyhäkierteistä ja eräänkin kerran olen halkaissut langan virkkuukoukulla. Onneksi tämä ei ole niin nöpönnuukaa, puserossa voisi jo harmittaakin. Jotenkin minulla tulee langasta mieleen Novita Mini (ja Maxi), jotka eivät kyllä olleet puhdasta puuvillaa.

En näemmä osaa keskittyä yhteen käsityöalaan, vaan kaikkea pitää tehdä sopivasti lomittain (eilen painoin myyriä ja lopettelin lahjasukat, tänään piirtelin kaavat aplikaatiopuseroon, mielessä pyörii kässä- ja puikkopussukat). Tällainen ole kyllä töissäkin. Auta armias, jos minun pitäisi keskittyä töissä vain yhteen projektiin tai alueeseen... aina pitää olla monessa mukana (sitä ei kyllä helpota yhtään se, että insinöörimäisesti kaikesta pitäisi tietää ja osata _kaikki_). Silti olen perusluonteeltani jokseenkin rauhallinen. Jopa niin, että kuulen sitä melkoisen vierailtakin ihmisiltä. Viimeksi laitoksella ollessani meinasi hermot mennä, kun kolmas kätilö peräjälkeen totesi, että 'kun kerran äitikin on noin rauhallinen'. Meinasin kysyä, että lukeeko se otsassa tai minkälainen se 'normaali' äiti sitten on? No, rakennusprojektin myötä olo on kyllä joskus kaikkea muuta kuin kovinkaan rauhallinen... ja sen ovat varmasti kanssaihmisetkin huomanneet.