En malta olla kirjoittamasta eilisestä KIP (Knit in Public) -päivästä, vaikkei todistusaineistoa kuvien muodossa olekaan.

Aamupäivällä kokosin pienen miesarmeijani pihalle ja suuntasimme kylälle Lohimarkkinoita ihmettelemään. Ajatukseni oli kippailla ihan itsekseni leikkipuiston penkillä. Saalis oli varsin huono. Lohimarkkinoilla ei ollut lohta, tuuli oli kova ja neulomisen lopputulos oli luodut silmukat ja puolitoistakerrosta ainaoikein neulosta tiskirättiin... Vaunujen nokka kohti kotia, nopea lounas pihalla ja lapset autoon. Päätin lopulta suunnata ystäviäni moikkaamaan Käsityökauppa Ilon pihalle -tai ainakin toivoin, että he olisivat siellä.

Ja olivathan he ja muutama muukin. Taina oli tuonut paikalle ihanan rukkinsa sillä mielin, että jokainen halukas saisi sitä kokeilla. Toiset olivat jo kehränneet ja tuotettu lanka oli kastelun jäljiltä kuivumassa. Mutta meille viriteltiin uusi aloitus. Hahtuvalangalla harjoittelimme (siis minä ja kaksi vanhinta poikaani) kehräämistä. Ei helpottanut rukkikuumetta, ei todellakaan. Rukki vaikutti varsin helppokäyttöiseltä ja huomattavasti värttinää nopeammalta, oih ja voih. Ja kaiken lisäksi pojatkin vallan innostuivat kehräämisestä. Pelkäsin, että he eivät viihdy kip -tapahtumassa, mutta toisin kävi. Eija otti jonkun kuvankin, ehkä ne jossakin vaiheessa ilmaantuvat Ilon blogiin.

Langanvärjäyksen missasin, mutta nopeasti Eijaa aiheesta haastattelin. Värjäysajatukset nimittäin tulivat jo viikolla mieleen. Tontilta löytyisi nokkosta vähintäänkin riittävästi, pihasaunassa olisi vanha liesi jota voisi hyödyntää, koirankarvalankaa olisi värjättäväksi asti -ei puutu kuin iso kattila ja aluna. Mutta kun ei, kaikkea ei ehdi tehdä... Tosin tuota voisi tehdä pihalla, samalla kun vahtii lapsia... nuorimmaisenkin voi jo ottaa vaunuissa mukaan. No, tänään kuitenkin tyydyin tontilla voikukkataistoon. Nyhdin kaikki kukkivat (ja ei kukkivat, jotka löysin) pois. Osasta lähti hyvin myös juurta mukana, jospa se ei ihan koko pihaa pääsisi valtaamaan. Lisätään ostoslistalle voikukkarauta, toisen kompostorin ja muiden puutarhatarvikkeiden perään.

**

Ja jottei ihan kuvatonta kirjoitusta tulisi, on tässä yksi ilon aihe tontilta.

Talon tieltä poissiirretty vaahtera ei ole kuollut.