Herra lähes 4 v pyyhkii suutaan hyvin mielellään ruokailun lomassa. Yleensä käytössä on ollut talouspaperi. Muutaman kerran paperintoimittaja oli hieman liian hidas ja herra huomasi, että nopeampaa saa suunsa pyyhittyä, kun nappaa vieressä istuvan pikkuveljen syöttötuolissa roikkuvan ruokalapun ja pyyhkii siihen. Kerninen ruokalappu tosin ei ehkä ole se paras suunpyyhintärätti. Niinpä äiti lupasi tehdä pojalle omat pyyhkeet. Ja koska nuorimmaiset istuvat ruokapöydässä vierekkäin, roikkuu isoveljen rätti pikkuveljen syöttötuolissa ja on näinollen helposti käytettävissä.

Joskus näin jossakin blogissa tämän tyylisiä keittiöpyyhkeitä. Yläosassa on neppikiinnitys, jolla pyyhkeen voi kiinnittää laatikon vetimeen, alaosassa itse pyyhe. Minä leikkasin yhden käsipyyhkeen neljään ja tein yläosat näitä pusseja mukaellen. Valitettavasti käyttämäni tyynynpäällinen oli niin hiuti, että oli jo turhan ohut ja venyi jokseenkin omituisesti. Pyyhkeet eivät ole mitenkään salonkikelpoisia, mutta eiköhän ne kotioloissa vältä.

Näitä ommellessani tuli ompelukerhossa puhetta talouspaperista. Meillä talouspaperia kuluu jokseenkin paljon. Se on itseasiassa aika tyhmää, kun monessa asiassa yritetään olla ekologisia. Niinpä hurautin muutamasta hyvin kuluneesta käsipyyhkeestä pienempiä rättejä ja pinkkasin ne koriin keittiönpöydälle. Kokeillaan, jospa niitä opittaisiin käyttämään.

Pyyhkeestä riippuen jaoin sen neljään tai kuuteen osaan ja saumuroin ympäriinsä (itseasiassa rullapäärmeellä) kulmat pyöristäen. Äitienpäivälahjaksi saamani makeiskori löysi tarkoituksena. Saman sarjan isompia koreja meillä on muussa käytössä, hyvin oli rakas osannut korin valita.