Sain blogihistoriani ensimmäisen haasteen Pirenalta: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Täytynee tähän vastata, sillä omituisuuksissa löytyy, mutta taidan jättää jakamatta eteenpäin, niin monessa blogissa tämä on jo pyörinyt.

 

1. Ensimmäisenä tuli mieleen, että teen kaiken aina viimetipassa. Jos jollekin asialle on takaraja, ei se varmasti valmistu kuin hetki ennen sitä. Olipa sitten kyseessä lahjan teko tai hankinta, juhlavaatteen osto tai silitys, jonkin tärkeän työasian tekeminen tai harrastuspuolen lehden deadline. Ja jos ei takarajaa jollekin asialle ole, voi se jäädä jopa tekemättä...

 

2. Kierrätän kaiken mahdollisen. Olipa se sitten muovia tai kotelopakkaus, metallia tai lasia, paperia tai pahvia. Tämän olen oppinut äidiltäni ja satunnainen kierros kaatopaikalla vahvistaa käsitystäni asian tarpeellisuudesta. Keittiöstä siis löytyy jonkinlainen pussi jokaiselle sorttimentille ja aika-ajoin ne sitten kiikutetaan läheiselle kierrätyspisteelle. Tuskaa on aiheuttanut kestovaipoista ja kompostorista väliaikaisesti luopuminen... mutta se on jo toinen tarina.

 

3. Säilytän kaiken mahdollisen - ja arvaatte varmaan mitä se tarkoittaa. Tavaraa pursuaa joka paikasta, mutta mitään ei voi heittää pois, kun sitä mahdollisesti vielä joskus tarvitsee. Ja jos joskus jotakin on pois heittänyt, on sitä ihan varmasti hetken päästä kaivannut. Tämä omituisuus on toki hyvin tiiviissä kytköksessä tuohon edelliseen. Mutta kyllä se välillä kantaa hedelmääkin; vastikään vaihdoin keskimmäisen haalariin vetoketjun, joka oli aiemmin irrotettu toisesta, rikki menneestä, vaatteesta. Ja tätä ei helpota yhtään se, että mies on samansorttinen.

 

4. Käytän vaatteet ja kengät loppuun. Mitään ei siis heitetä pois, jos ei se todella hajoa ja suurin osa vaatteista voidaan senkin jälkeen kierrättää johonkin käsityöhön tai vaikka lattialuutuksi. Tosin kyllä niillä vaatteilla on jonkinlainen kiertokulku parempi vaate -> kotivaate -> remonttivaate tai muu käyttö... Tällä viikolla heitin rakkaan 'jokasään'takkini pois, kun kankaan pinta jo halkeili kauluksesta, mutta tottahan otin talteen täysin toimivan metallivetoketjun.

 

5. Lähes kaikki pitää tehdä itse. Senkin uhalla, että se on työläämpää, hankalampaa, monimutkaista eikä aina edes halvempaa.