Ei siis hinnaltaan, vaan painoltaan...

Aiemmin tekemäni kaulurit kuulemma kutittavat, niinpä kaivoin lankakaapista (öö, ei minulla sellaista ole, vaan pusseja ja nöttösiä siellä ja täällä) kerän samosta. Farkunsininen lanka taipui kivasti kauluriksi, kun hetken aikaa tuumailin ja sovittelin silmukkamääriä ja muutaman kerran otin aloituksen uusiksi. Ensimmäisessä kaulurissa käytin 5,5 mm puikkoja, toisessa 5mm. Toisesta tuli parempi.

Ja sitten ne nuotit:

Lanka: Novita Samos 50g, puikot 5mm

Aloituksessa 74s, neuloin 20 krs:ta 2o,2n. Lisäsin yhden silmukan poimimalla kahden oikean välistä langan ja neuloin sen kiertäen oikein. Neuloin siis 3o,2n seuraavat viisi kers:ta. Seuraavan lisäyksen tein neulomalla keskimmäisen oikean kaksi kertaa (ensin etureunasta ja sitten takareunasta) ja neuloin 4o,2n seuraavat 7 krs:ta. Kolmannen lisäyksen tein poimimalla langan kahden keskimmäisen oikean välistä ja neuloin lopulla langalla 5o,2n. Lanka riitti seitsemään kerrokseen. Päättelin löyhästi. 

Voisi neuloa  isommatkin (ja siis käyttää enemmän lankaa), mutta näistä tuli juuri riittävän kokoiset kohta 6 ja 8 -vuotiaille.

**

Ravelryssä pohdittiin, minkälainen neuloja kukin on (siis kukanenkin pohti itse itseään ja jakoi ajatuksena muiden kanssa). Minulle neulominen on entistä enemmän ollut omaa aikaa, rentoutumista, ajatusten kasausta, rauhottumista. Toisaalta minä en myöskään osaa ostaa valmiita villasukkia, vaan jos lapsi sellaiset tarvitsee, pitää ne neuloa itse -kuten nämä kaulurit. Ehkä siis jonkinlaista pakonomaista suorittamistakin? Toisaalta tulee neulottua myös lahjaksi, ja ne lahjat on kyllä ajatuksella tehty.  Paitsi se, että on mietitty, että mitä ja mistä neuloo, mutta myös neuloessa tulee paljon ajateltua lahjan saajaa. Aina ei voi onnistua lahjavalinnassa, mutta ajatuksella ne on silti tehty.

En myöskään osaa neuloa vain yhtä työtä kerrallaan, vaan minulla pitää olla monta aloitusta samanaikaisesti. Jokaiselle neuleelle on paikkansa. Nytkin neulon sukkia puhelinpalaverineuleena, yhden sortin villatakkia sohvannurkkaneuleena (sitä voi neuloa vaikka muistipelin lomassa) ja lisäksi on kummitädin lahjahuivi, jota neulon silloin kun saan olla rauhassa ja keskittyä enemmän itse neulomiseen.