Sain tädiltäni vanhan rukin 'tuparilahjaksi'. Tätini oli hankkinut sen kirpputorilta ja koetti kehrätä sillä pellavaa, syystä tai toisesta eu rukki pellavasta juuri piitannut. Ja niinpä se päätyi minulle. Iso kiitos!


Rukkia on korjailtu vähän sieltä ja täältä, eikä ihan niin perinteitä kunnioittaen, mutta kaikki osat ovat paikallaan



Minun piti samalta istumalta kokeilla rukkia ja kyllähän sen pienellä säätämisellä sai toimimaan. Vetoa voisi olla hieman enemmän. Luulenpa, että lyhennän aavistuksen nyöriä.

Hauskinta tässä rukkijutussa on se, että tämä uusi tulokas näyttäisi olevan täysin identtinen isomummuni vanhaan rukkiin. Kummassakaan ei ole minkäänlaisia leimoja tai merkintöjä, mutta kuviointeja ja sorvauksia myöten rukit ovat samanlaiset. Ja sitten on toki vielä minun mummuni rukki, se sininen tuossa edellisessä postauksessa. Että kyllä nyt rukeissa löytyy - pitäisiköhän perustaa vanahainkoti ?