On päiviä jolloin en halua nähdäkään tätä, on päiviä jolloin teen vain minimin, on päiviä jolloin mietin, että onko tässä mitään järkeä...

Onneksi on myös päiviä jolloin on ilo virkata, on päiviä jolloin saan paljon aikaiseksi ja päiviä jolloin värit näyttävät ihanilta...

Hitaasti etenevä ja kaiken neulomisajan varastava. Silti aika ihana.

Insinöörillä pitää olla logiikkansa. Jokainen lappu alkaa luonnonvaalealla sisuksella ja päättyy tummanruskeaan reunukseen. On sini-harmaasävyisiä, punertavia, vihreitä ja rehellisen punaisia lappuja, muttei kaikkea sikinsokinsekaisin.

Yhdistän ensin täyspitkän ketjun; punertava, vihreä, sininen. Viereinen ketju on puolestaan sininen, punertava, vihreä. Ja koska vihreitä on vain 2/3 siitä mitä punertavia ja sinisiä, korvaa rehellisen punaiset vihreitä 1/3:n verran. Insinöörillä pitää olla logiikkansa, joka voi kyllä olla hieman sumea ja vaikeasti ymmärrettävä. Näin muodostaen saan kuitenkin värit sekaisin ilman, että samanväriset laput tulisivat vieretysten.

Vielä en lyö kinttaita tiskiin, vaikka yritys tuntuukin melko epätoivoiselta. Aikaa on enää vajaa kuukausi. Puolet peitosta on koottuna ja loppuunkin on laput 70%:sti valmiina. Silti on vielä paljon tekemistä.

ps. Älkää kertoko asianosaiselle. Hän tuskin eksyy tänne omatoimisesti.