Koirankarvan kerääjä

Pitänee heti ensi alkuun todeta, että ei, en kuvittele voivani tituleerata itseäni kehrääjäksi yhden kurssin jälkeen. Luule enemmänkin, että kehrääjäksi oppiminen on jokseenkin elinikäinen prosessi, mutta tästä se matka alkaa.

Neuloin langat lapasiin siinä järjestyksessä, kuin ne kehräsinkin.

Väri on kaunis, keskellä oleva raidaton osuus on koirankarvaa sisältävää lankaa.

Raitaneuleessa langan paksuuden vaihtelu näkyy hyvin.

**

Toivottavasti jatkoa seuraa...

Koirankarvan kerääjän tie kehrääjäksi on saapunut ensimmäiselle väliaikapisteelle.

Vaaleat nöttöset topsista, kaksi eri violetinsävyä karstavillalevystö, violettivalkoinen karstavillan ja koirankarvan sekoitusta.

Jatkoa seuraa...

Ei siis hinnaltaan, vaan painoltaan...

Aiemmin tekemäni kaulurit kuulemma kutittavat, niinpä kaivoin lankakaapista (öö, ei minulla sellaista ole, vaan pusseja ja nöttösiä siellä ja täällä) kerän samosta. Farkunsininen lanka taipui kivasti kauluriksi, kun hetken aikaa tuumailin ja sovittelin silmukkamääriä ja muutaman kerran otin aloituksen uusiksi. Ensimmäisessä kaulurissa käytin 5,5 mm puikkoja, toisessa 5mm. Toisesta tuli parempi.

Ja sitten ne nuotit:

Lanka: Novita Samos 50g, puikot 5mm

Aloituksessa 74s, neuloin 20 krs:ta 2o,2n. Lisäsin yhden silmukan poimimalla kahden oikean välistä langan ja neuloin sen kiertäen oikein. Neuloin siis 3o,2n seuraavat viisi kers:ta. Seuraavan lisäyksen tein neulomalla keskimmäisen oikean kaksi kertaa (ensin etureunasta ja sitten takareunasta) ja neuloin 4o,2n seuraavat 7 krs:ta. Kolmannen lisäyksen tein poimimalla langan kahden keskimmäisen oikean välistä ja neuloin lopulla langalla 5o,2n. Lanka riitti seitsemään kerrokseen. Päättelin löyhästi. 

Voisi neuloa  isommatkin (ja siis käyttää enemmän lankaa), mutta näistä tuli juuri riittävän kokoiset kohta 6 ja 8 -vuotiaille.

**

Ravelryssä pohdittiin, minkälainen neuloja kukin on (siis kukanenkin pohti itse itseään ja jakoi ajatuksena muiden kanssa). Minulle neulominen on entistä enemmän ollut omaa aikaa, rentoutumista, ajatusten kasausta, rauhottumista. Toisaalta minä en myöskään osaa ostaa valmiita villasukkia, vaan jos lapsi sellaiset tarvitsee, pitää ne neuloa itse -kuten nämä kaulurit. Ehkä siis jonkinlaista pakonomaista suorittamistakin? Toisaalta tulee neulottua myös lahjaksi, ja ne lahjat on kyllä ajatuksella tehty.  Paitsi se, että on mietitty, että mitä ja mistä neuloo, mutta myös neuloessa tulee paljon ajateltua lahjan saajaa. Aina ei voi onnistua lahjavalinnassa, mutta ajatuksella ne on silti tehty.

En myöskään osaa neuloa vain yhtä työtä kerrallaan, vaan minulla pitää olla monta aloitusta samanaikaisesti. Jokaiselle neuleelle on paikkansa. Nytkin neulon sukkia puhelinpalaverineuleena, yhden sortin villatakkia sohvannurkkaneuleena (sitä voi neuloa vaikka muistipelin lomassa) ja lisäksi on kummitädin lahjahuivi, jota neulon silloin kun saan olla rauhassa ja keskittyä enemmän itse neulomiseen.  

Tilasin aiemmin syksyllä muutaman neulekirjan Amazonilta. Tai oikeammin ystäväni vaimo tilasi kirjat minulle omien kirjojensa mukana.

• Päätarkoitus oli saada Wrap Style, sillä halusin ehdottomasti saada Shetland Trianglen ohjeen, eikä sitä mistään muualta tuntunut löytyvän. Muuten kirja ei hirmuisesti sykähdytä, eikä ehkä haluamani mallikaan ellen olisi nähnyt siitä niin monta upeaa versiota. Se kuvio vain miellyttää silmääni, mutta silti en ole saanut aloitettua vielä huivia itselleni.
• Hieman heräteostona lisäsin tilauksen Kim Hargreavesin kirjan Breeze. Ensi alkuun tuntui, ettei kirjassa ole mitään muuta minua varten kuin ne pari neuletteja, jotka olen nähnyt Pujoliivi -blogissa. Mutta joka kerta kirjaa selatessani löydän sieltä jotain uutta, ei yhtään hullumpi hankinta.
• Ja pitihän mukaan saada vielä sukkakirjakin. Viimehetkellä vaihdoin sukkakirjaksi Cookie A:n Sock Innovationin. Ai, ai, siinä on monta kaunista sukkamallia, enemmänkin valinnanvaikeus, että mistä aloittaa.

Vuoden ensimmäisenä (hmm. tai toisena) päivänä (kun poikain pipot olivat valmiit) anopin passattavana ollessamme valitsin ensimmäiseksi malliksi Wanidat. Ei se mieluisin, ei se vaikein, mutta kaunis malli, joka sopi joululahjaksi saamaani lankaan. Ja tuumasta toimeen. Ensimmäisen sukan alku tuli hieman löysää; 2,25mm puikot eivät oikein istuneet käteen 4mm:n puikkojen jälkeen. Tovin suunnittelin purkavani ne, mutta päätin kuitenkin jatkaa. Hyvä niin, ei sukista enää edes tiedä, että kumman aloitus oli alkuun hieman löysempi.

Jälleen hämmästyin sitä, kuinka nopeasti ja vaivattomasti ohuilla puikoilla ohuesta langasta sukat valmistuivat. Pitkä miinus langalle on se, että parin päivän käytön jälkeen sukat ovat jo kovin nyppyiset (joo, on pidetty kengissä, mutta pakkohan se on, jos käyttää niitä ainoina sukkina). Valmistuivat siis jo jokin aika sitten, kuvaamaan ei vain ole päässyt.

Olisiko kenelläkään vinkkiä hyvästä ohuesta (~400m/100g) sukkalangasta?

**

Jouluksi tekemäni sytykeruusut ovat saaneet todella hyvää palautetta, niinpä niitä on tehty lisää (ja kaikki steariinit ja munakennot jemmattu tähän käyttöön).

Jospa minä jonakin päivänä pääsen itsekin näitä kokeilemaan, sillä tonttirintamalla on työstetty leivinuunia, ensin mietittiin ja pohdittiin, suunniteltiin ja hahmoteltiin. Nyt on muurari päässyt työhön käsiksi; piippu on nostettu aluskatteen tuntumaan ja itse leivinuuni arinantasolle.

Mittari on näyttänyt -30 koko päivän, pahimmillaan -31. On jokseenkin kuivahko ilma.

Vuoden ensimmäiset neuleet valmistuivat jo heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta kuvaaminen on jäänyt. Yli vuosi sitten ihastelin Usimarjaanan tyttöin ja poikain pipo-ohjetta, mutta vasta nyt sain tartuttua ohjeeseen, kun vanhimmainen tarvitsi nopeasti lämpimämpää pipoa (ekaluokkalainen kun ei suostu enää kypärälakkia päähänsä pistämään). Kaapista löytyi messuilta ostamaani dropsin Karismaa, väritkin sopivat oikein hyvin.

Pientä päänvaivaa aiheutti se, että ohje on kirjoitettu ohuemmalle langalle ja suurempi kokokin on 2-4 vuotiaalle. Ensimmäisestä yrityksestä tulikin hieman liian tiukka, lähinnä turhan tiukan käsialan vuoksi. Niinpä neuloin toisen pipon, johon laitoin vähän enemmän silmiä ja tarkoituksella neuloin hieman löysempää. Ja hyvä tuli. Ensimmäisen pipon purin korvaläppiin asti, lisäsin muutaman silmukan ja neuloin loput löysempää. Piposta tuli juuri sopiva keskimmäisen päähän -onneksi on useampia käyttäjiä. Isoveljet olivat heti sitä mieltä, että nuorimmaiselle pitää kutoa kans samanlainen pipo.

Toinen pipo eli se joka onnistui kerralla.

Se ensimmäinen, jonka neuloin uusiksi.

Ja enhän minä ihan orjallisesti ohjetta noudattanut. Keskelle eteen neuloin kumpaankin pipoon 'sektorit', joissa oikeita silmukoita ei ole neulottu kiertäen. Tähän on useampikin syy; ajattelin, että tämä mahdollistaa kuvion kirjomisen otsalle, antaan vähän lisäväljyyttä pipoon, selkeyttää etu- ja takapuolen tunnistamista sekä tuo vähän ilmettä pipoon. Tiedä häntä, mutta hyvin istuvat ja nätit pipot tuli. 

 Päälaelle tein sädekavennuksen (joka onnistui yllättävän hyvin!), jotta pipoja voi pitää jääkiekkokypäränkin alla.

Ohje on aivan loistava! Pidin erityisesti siitä, että korvaläpät neulotaan 'pipossa kiinni', eikä niin, että ne tehdään ensin erikseen ja sitten vasta luodaan silmukat itse lakkiosaa varten. Sellaista en ole vielä koskaan saanut kunnolla onnistumaan. Lisäksi pipo on todella hyvän mallinen, korvat saavat kunnon suojan ja se näyttää istuvan hyvin myös erimallisiin päihin. Otsakaan ei jää paljaaksi, eikä pipo pahemmin pyöri päässä.

Suunnittelin vielä ompelevani trikoovuoret pipoihin, jotta ne olisivat vieläkin lämpimämmät. Nyt sellaisia tarvitaan.

Omiksi nuoteiksi ja mahdollisesti muillekin osviitaksi:

• lanka Dropsin Karisma, puikot 4 mm KnitPro sukkikset
• lähes 6 vuotiaan pipossa 108 silmukkaa, 7 vuotiaan pipossa 112 silmukkaa, voi pistää enemmänkin, jos neuloo kovin tiukkaa
• silmukat jaoin tasan jokaiselle puikolle ja korvaläpän ensimmäisen käännöksen tein yhtä silmukkaa ennen 'niskan puolen' puikon viimeistä silmukkaa' (eli puikoilla 1 ja 4), ensimmäisessä käännöksessä neuloin 6s, ohjeen 4:n sijaa
• sädekavennus niin, että kavennetaan sekä puikon alussa, että keskellä, välillä tein kaventamattomiakin kerroksia, ihan mututuntumalla

Pipojen omistajat tykkäävät ja kanssaihmiset himoitsevat omia -jopa aikuiset. Ehkä teen ensimmäisen koekappaleen aikuisen koossa itselleni -lankakin on jo katsottuna. Kiitos Usimarjaana erittäin hyvästä ohjeesta!

Pari kuvaa vanhimmaisen saunatakista.

Raitasomisteet miehustan ja ripustuslenkin lisäksi hihan- ja taskunsuissa sekä vyölenkeissä.

Pientä paimenta jännitti etukäteen valtavasti ja vaikka aluksi saunatakki tuntui niin ihanalta, meinasi siitä ja sen päälle laittamisesta tulla melkoinen peikko. Itse juhla sujui kuitenkin hyvin ja pieni paimenkin näkyi lavalla muiden paimenten seurassa.

Kälyltä upean mosaiikkitarjottimen.

Kuten edellisen viestin kommenteista voi lukea, on kuvioiden innoittajana toiminut kahviastiastomme; Villeroy&Boch:in Alt Luxembourg.

**

Ja anopilta kauniit hopeakorut, joihin itse olin valinnut helmet. Ketjut on toteutettu kierretyistä hopealevyistä.

Kuva on rannerenkaasta. Myös kaulaketjussa on kolme helmeä, joskin keskimmäinen on isompi, litteä helmi.

Seuraaviin juhliin onkin hyvä suunnitella asu näiden korujen ympärille. Iso kiitos!

Luonnollisesti käsitöihin liittyen.

Koko poikakatras sai perinteeksi muodostuneet villasukat. Näille on aina käyttöä ja pehmeät paketit kuuluvat jouluun.

Isommille oli pukin muori käärinyt paketteihin myös toivotut säärystimet...

ja kauniit lapaset.

Nuorimmainen sai lisäksi kauniin palmikkopuseron, tarkemmat speksit ja koko kuvat puserosta löytyvät puikkomestarin blogista.

**

Lisäksi minä sain upean värisen (=pinkki) sukkalangan Austermann Steppiä sekä todella kauniit hopeakorut (kaulaketjun ja rannerenkaan) ja käly lahjoi meitä itsetehdyllä suklaalla. Hopeakoruista kuvia myöhemmin.