Eräs neulojaystävä haastoi kanssaneulojat naamakirjan innoittamana kuvaamaan sadan päivän ajan asian tai hetken, joka tekee onnelliseksi. Joka päivä postaaminen ei tule onnistumaan, mutta jos fiilispohjalla silloin kun siltä tuntuu. Pieni ylimääräinen positiivisuus ei ole koskaan pahasta.

Herra melkein neljä vee ilmoitti eilen illalla haluavansa pyöräillä. Tänään sitten vaihdettiin eskarilaiselle isompi pyörä ja heitettiin samalla hyvästit apurattaille. Ja pienempi herra peri isoveljensä pyörän. Intoa oli molemmilla ja hyvinhän se pyöräily sujui.  Kyllä äiti on iloinen ja onnellinen, kun näkee lastensa onnistumisen ilon. Ja iloiseksi teki sekin, että sain riivittyä itseni juoksulenkille piiiitkästä aikaa.